lauantai 13. heinäkuuta 2013

Iloa kesästä

Kesä alkaa olla puolessa välissä. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen monista syistä riippuen. Olemme viettäneet juhannuksen kaupungissa ja päässeet mökille vain yhdeksi viikonlopuksi. Tässä on joutunut toteamaan, että meneehän se kesä kaupungissakin.




 Fallkullan kotieläintila sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä meiltä. Tilalla on kesäkahvila ja aitoa maalaismaisemaa eläimineen.



Juhannuksen vietimme ilman lapsia kaupungissa. Lähdimme mieheni kanssa Rastilan kartanolle juhannustansseihin ja kyllä siellä oli hyvä iloinen tunnelma. Ihmiset olivat nauravaisia, hyväntuulisia ja välittömiä. Auringonlasku merenrannalla oli hieno loppusilaus illalle <3


Vuosaaren uimarannat ja merellinen luonto ovat jokaisen hellepäivän pelastus :D


Pukinmäen pieni minigolfrata on aivan kävelymatkan päässä. Paikka on aika edullinen ja lapset ovat tervetulleita. Kaksi rataa tuovat riittävästi haastetta ja ovat sopivan pitkiä.





Siellä omalla rakkaalla mökillä pääsimme käymään reilu viikko sitten yhden helteisen viikonlopun verran. Saunoimme, uimme huippulämpöisessä saimaassa. Kalastimme ja nautimme iltanuotiosta sekä luonnonrauhasta. Joutsenet olivat saaneet poikasia, jotka ohimennen kaislikon reunalla näimme <3



Paluumatkalla Sulkavalta pysähdyimme Heinolan lintutarhaan, jossa saimme nauttia tanssivasta kakadusta :D Aivan riemastuttava esitys!!!  Monista linnuista itse kuitenkin ihailen huuhkajaa ;)

 Ikävä kyllä lähipuistomme Traktori meni heinäkuuksi kiinni, mutta ehdimme me sielläkin käydä allasleikeissä ja piknikillä. Pikku-ukko kävi kirjaimellisesti pulahtamassa pallonsa perässä siellä ja keskittyikin sen jälkeen pääasiaan eli eväisiin :D

Jokailtainen juttu on jalkapalloilu. Meiltä löytyy kaksi pallopoikaa. Roope 12v. tietää melkein kaiken jalkapallosta ja pikku-ukko tulee hyvänä kakkosena. Neuvolassakin tuli isot kehut, koska ei puolitoista vuotiaana kuulema kuulu osata heittää ja potkia palloa... No tasoitus tuolle motoriikkapuolelle tulee sitten puheen puutteesta - kaikkea ei ehdi tehdä!






Tässä meidän Vilho. Hän saapui meille pääsisäisen tienoilla n. kymmenviikkoisena tyttökissana ja ristittiin Viiviksi. Tarkemmin asiaa tutkittuamme totesimme, että Neiti olikin kollikissa :D Rakas ihana riiviö kuitenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti