perjantai 2. marraskuuta 2012

Marraskuun mietteitä




Syyslehtiä

Syyslehdet pään päällä lentelee,
suru kulkijan rinnassa kumahtelee.

- Ah, lentävä lehti, sun laillasko lien
pian päässä ma lempeni, lauluni tien?

“Ole huoleti, vieras veljemme!
Tuhat vuotta tai hetki, on yhtä se.”

- Ah, lentävä lehti, sun laillasko jäin
ilonpuustani irti ja elämästäin?

“Pysy tyynenä! On elo unta vaan,
ilo ainoa itkeä unelmataan.”

- Ah, lentävä lehti, sun laillasko voin
päin haihtua haaveita nousevan koin?

“Tule viisaaksi, vieras veljemme!
Koi koittavi, mutta ei murheelle.”

Yli lentävät poloisen kulkijan pään,
mi kaipaa kaunista elämätään.

Eino Leino



Syyslaulu neidolleni

Jo pilvihin taivas peittyy
ja paljas on rannan puu,
tuul’ laineita ärjyen nostaa,
keto kukkiva kellastuu.

Suven hertas ja hempeä aika
se kestävi hetken vaan,
mut ainaiseksi se rinnan
voi velloa aaltoamaan.

Kesän kukkaset elpyy kyllä
taas tullessa keväimen -
kun kestäis kesämme lempi
yli talven ja tuiskujen!

Eino Leino 


Syys-aamu

Pitkät, hallavat hopeahunnut
päällä pellon päilyy,
päällä keltaisen maan ja metsän,
puiden oksilla häilyy.

Tuosta tiedän, on päivä noussut;
nostan itseniki,
istun hiljaa ikävöiden
ikkunata liki.

Näen ma maantien, maan ja metsän,
punaisen virstapylvään,
näen ma pitkät piilipuut
ja aamunkoiton ylvään.

Näen ma eloni ees ja taaksi -
ah, mua värisyttää!
Tuska onnesta ollehesta
sydäntä sykerryttää.

Ah, te hallavat hopeahunnut,
tulkaa povelleni,
ettei hyljätyn lemmen muistot
hiipis ovelleni;

ettei huutohon yksinäisen
varjot yksin vastais,
ettei poloisen pään-alaista
kyynel kylmä kastais.

Eino Leino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti